Tervehdys,
Tänään herätys jälleen klo 07:30. Meille tarjotaan aamupala hotellin
vieressä olevassa ravintolassa klo 7:00-9:30. Aamupuuhien jälkeen käymme
nauttimaan aamupalasta. Tänään Harrilla kyllä maittaa ruoka, mutta Ulla syö
vastentahtoisesti – vatsassa on pakottava olo ja hiukan heikottaakin. Päätimme
niin, että Ulla jää lepäilemään hotellihuoneeseen ja Harri lähti yksinään
kaupunkikierrokselle. Toivottavasti lepo auttaa Ullaa!
Taivas oli puolipilvinen ja lämpöä yli 20 astetta. Harri
päätti käydä tutustumassa kävellen kuuluisaan Skinjukun rautatieasemaan, jonne
on noin parin km:n matka hotelliltamme. Nähtävillä ei ollut vain yhtä
rakennusta, vaan usean rakennuksen ryhmä laajalla alueella. Junalaitureille
tultiin eri ilmansuunnista eri sisäänkäyntien kautta. Sisällä asemalla oli
valtava ihmisvilinä – ihmiset suuntasivat joko junien tai metrojen laitureille
tai tavarataloihin ostoksille tai sitten näiltä pois. Wikipedian mukaan vuonna
2018 kyseistä asemaa käytti päivittäin keskimäärin 3,59 miljoonaa ihmistä. Näin Skinjukun rautatieasema on maailman
vilkkain liikennekeskus (tämä on rekisteröity Guinnessissa maailman ennätyksenä).
Asemalla on yhteensä 53 laituria ja kulkuja asemalle on yhteensä yli 200.
Toistaiseksi emme ole käyttäneet näitä palveluja. Tokiosta Japanin muihin
kaupunkeihin siirtyessämme saamme kuitenkin kokeilla näiden liikennepalvelujen
toimivuutta.
Asemalta lähdettyään Harri päätti käydä tutustumassa
Tenryuji temppeliin, jonne oli noin kymmenen minuutin kävelymatka
rautatieasemalta. Tämä temppeli oli valmistunut 1600-luvun lopussa. Temppelin
kellon kilinällä ilmoitettiin asukkaille kelloaika ja myöhemmin kellon ääni
lähinnä muistutti asukkaita ja vierailijoita rahalahjoituksen tarpeesta
temppelille. Nykyisin temppeli on kaupungin omistuksessa ja lähinnä turistinähtävyytenä.
Temppelin pihalla on edelleen paikallaan vanhat hautakivet, joihin oli tuotu
kukkia. Itse en päässyt katsomaan rakennuksiin sisälle, koska temppeli oli
suljettu – harmi!!
Sitten oli vuorossa lounas hotellihuoneessa. Ullan vointi
oli hiukan parempi, mutta häntä ei vielä juurikaan haluttanut syödä. Ulla jäi
jatkamaan lepoaan. Harri sen sijaan suuntasi uudelleen Shibuya Scramble Square
-alueelle jalkapelillä – hyvää treeniä jatkoa ajatellen 😊.
Matka taittui suuntaansa tunnissa. Tällä kertaa oli mukava katsella ja kuvata päiväsaikaan
kuuluisaa risteysaluetta ja ihmisvilinää. Kyllä täällä väkeä riittikin!
Paluumatkalla sade yllätti, mutta onneksi repusta löytyi sadetakki!
Harri käväisi apteekissa hakemassa laktatiivipillereitä
Ullalle, josko hänen olonsa helpottuisi – katsotaan! (Ullan lisäys: en ole aiemmin
laktatiiveja tarvinnut! Tosi kiitollinen olen terveydestäni, vaikka erilaisia
vaivoja onkin kertynyt. Kiinan muurilla ja Tiibetin luostareiden kivirappujen
haasteissa todella syvältä iloitsin: minä täällä onnistun kävelemään ja neljä
kuukautta sitten tarvitsin kyynärsauvoja!).
Pyykkikone onnistuttiin saamaan toimimaan. Kone sekä pesee,
että kuivattaa pyykin – tosi helppoa!
Tänään menemme aikaisin yöpuulle. Terveisin Ulla ja Harri
Päivän kuvasatoa:
🙏🧡
VastaaPoista