Tervehdys Blogiystävä,
Viime yön olemme nukkuneet hyvin klo 07:30 saakka ja olo oli kummallakin aamusta erittäin hyvä :).
Aamupalan jälkeen suunnittelimme päivän ohjelman. Lähdimme kävelemään hotellilta Tokion olympiastadionia kohti - matkaa n. 4 km. Saimme kävellä rauhassa suuren puiston reunaa lähes yksinämme. Olympiastadion löytyi helposti!
Kyselemällä löysimme itsellemme oppaat - toinen puhui japania ja toinen englantia. Heidän kanssaan noudimme pääsyliput ja niin tutustuminen yhdessä japanilaisen isän ja hänen 8-vuotisen pojan kanssa alkoi. Kävelimme kerros kerrokselta alhaalta ylös ja tarinaa riitti. Tokion olympiastadion on valmistunut 1.12.2019 ennen vuoden 2020 Tokion kesäolympialaisia. Koronaviruspandemian vuoksi kisat siirrettiin järjestettäviksi vuonna 2021. Ilman katsojia järjestettyä tapahtumaa kutsutaan kuitenkin vuoden 2020 Tokion olympialaisiksi.
Uusi ja uljas stadion rakennettiin vanhan vuonna 1958 rakennetun stadionin paikalle. Opas kertoi, että uudessa rakennuksessa alhaalla käytettiin osittain myös edellisen rakennuksen aineksia. Olimme aivan mykistyneinä stadionin kauneudesta. Stadionia kiersi soliseva puro ja sen ympärillä oli vihreitä kasveja - vihreitä kasveja oli myös eri kerrosten parvekkeilla. Valkoisen betonin lisäksi rakennusmateriaalina on käytetty Japanin eri osista tuotuja puulajeja - etenkin Japanin kuusta. Pääsimme tutustumaan stadionin VIP -tiloihin, joissa suurin osa huonekaluista oli japanilaisten suunnittelemia ja valmistamia - puuta oli käytetty paljon. Stadionin suunnittelija oli valinnut betonin vaalean ja puun ruskean lisäksi vihreän värisävyjä - stadionin alaosassa pääpaino oli ruskealla. Mitä ylemmäksi rakennuksessa mentiin, sitä vaaleamman vihreäksi värisävyt (kuten istuinten väri) vaihtuivat ja mukaan tuli valoa kuvastava valkoinen.
Tällä paikalla sijainneella vanhalla stadionilla teuvalainen keihäänheittäjä Pauli Nevala heitti olympiakultaa vuonna 1964. Ulla on kotoisin Teuvalta ja muistaa tosi hyvin mitalipäivän huippuhetkiä. Niitä kelasin mielessäni Tokiossa: Teuvan kunnallisessa keskikoulussa monet koululaiset ja opettajat kuuntelivat ohjelmaa keskusradiosta. Näin ei kuitenkaan Ullan luokan tytöt, sillä meillä oli urheilutunti ja pesäpallonpeluu. Ulla toimi "tapansa" mukaan kopparina ykkös- ja kakkospesän välillä. Olin juuri saanut kopin, kun miesluokanvalvojamme juoksuaskelin saapui pesäpallokentälle lähelle syöttökohtaa ja huusi "Nevala sai olympiakultaa ja rehtori on luvannut, että kaikkien koulupäivä päättyy tähän!" Niin hurrasimme ja keräsimme räpylät, mailat ja pallot sekä todella iloiten lähdimme kotiin. Myöhemmin syksyllä osallistuin luokkakavereiden kanssa Teuvan Kaarihovissa pidettyyn Nevalan mitalijuhlaan (leikisti olen todennut ko. tapahtuman olleen ensimmäinen TV-esiintymiseni, sillä Pauli-setä Siljamäki oli Porissa televisiolähetyksessä tunnistanut minut!
Oppaat opastivat meitä katsomaan vuoden 1964 Tokion olympialaisten voittajien nimilistaa nykyisen stadionin C-puolen seinältä. Sieltähän ne lajivoittajien nimet marmorilaatoilta löytyivätkin - myös Pauli Nevalan. Olimme tosi ylpeitä Nevalan keihäskullasta ja suomalaisuudesta. Ihmettelevään iloon yhtyi kolme murrosikäistä japanilaista poikaa, kun katsoivat ja kuulivat mitä valokuvasimme. Tosi harvan pojan tai tytön nimi löytyy olympiastadionien seiniltä!
Kävimme katsomassa stadionin seinustalla myös vuosien 1964 ja 2020 Tokion olympialaisten olympiatulimaljoja, joihin olympiatulet oli sytytetty aikoinaan.
Jatkoimme päiväämme Olympia-hengessä, sillä vierailimme myös olympiastadionin vieressä olevassa Olympiamuseossa. Museoon on koottuna rekvisiittaa ja tietoa etenkin japanilaisten omista olympialaisista, mutta myös muualla pidetyistä niin kesä- kuin talviolympialaista. Myös Suomen vuoden 1952 olympialaiset oli edustettuna. Museossa sai vierailija kokeilla, miten hyvin itse onnistuu hyppäämään, loikkaamaan, ampumaan tai luistelemaan. Tuloksista näki, miten lähelle pääsi olympiavoittajia :). Tosi kiva ja humoristinen käynti!
Rupesi huikomaan ja niinpä piipahdimme ruokailemassa. Jatkoimme kävelyä Tokion kuuluisaan risteykseen (Shibuya Scramble Square), jossa muurahaisten tavoin kuhisee ihmisiä suojateitä ylittämässä - kylläkin hallitussa järjestyksessä. Varsinkin aamulla töihin menevät ja iltapäivällä työstä palaavat täyttävät kyseisen risteysalueen! Kello lähestyi jo viittä ja alkoi hämärtää, joten katuvalot ja liikkeiden valomainokset antoivat oman mausteensa näkymään.
Meitä onnisti mukavasti kyseisellä risteysalueella: juuri kun olimme alkaneet etsiä taksia, viereemme pysähtyi taksiauto, josta ulos astui nuori nainen ja me pääsimme taksin kyytiin. Hotelliin päästyämme olimme todella väsyneitä - kävelimme tänään reilusti yli 10 km ja rappusia melkoisen määrän. Laitoimme huoneemme pyykkikoneen pesemään likapyykkiämme ja samalla itse lepäilimme. Huomenna on sitten uusi päivä ja eri kohteet - palataan niihin sitten tuonnempana.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Ystävällisin terveisin Ulla ja Harri
Kuvia Tokion Olympiastadionilta:
Kuvia Tokion Olympiamuseosta:
Kuvia Shibuya Scramble Square -risteysalueelta:
Tässä sitä odotellaan suojateille pääsyä eli vihreää valoa jalankulkijoille!
No niin, vihreä valo syttyi ja ihmisvilinä alkoi ...
Olipa nyt teillä ymmärrettävästi innostunutta raportointia Olympiastadionista hienoin omin muistoin. Huvittavaa oli kyllä tuo tutustuminen japanilaiseen miestenhuoneeseen..🤭 Kiitos kaikista dokumenteista! 🧡 /Elina🙏🌏
VastaaPoista