Maailmanympärysmatkalla 29.9.-18.12.2023: Galapagossaaret, 30.11.-4.12.2023

Jättiläiskilpikonnafarmi ja laavatunneli

Nyt olemme nähneet Galapagos saaren jättiläiskilpikonnia useassa eri paikassa saaria! Ne elävät vähintään 100 vuotta ja usein yli 200 vuotta. Urokset painavat yli 200 kiloa ja naaraat noin 60 kiloa. Ajoimme David taksikuskin kanssa kilpikonnafarmille (Highlands Tortoise Reserve) noin 30 km:n päähän Santa Gruzista lentoaseman suuntaan eli pohjoiseen. Tilalle saapuessamme tien varsilla näkyi useita kilpikonnia pelloilla. Kilpikonnat olivat kuin isoja kivilohkareita, jotka liikkuivat hitaasti. Olimme onnekkaita, sillä farmilla ei näkynyt muita turisteja, joten saimme erittäin hyvän palvelun.

44 vuotta tilalla työskentelevä poliisi ryhtyi oppaaksemme. Hän kertoi, etteivät kilpikonnat ole tilalla vangittuina, vaan voivat vapaasti käydä metsässä, rannalla ja kalliolla (naaras valitsee kumppaninsa taistelevista uroksista, naaraat munivat rantahietikolle). Toisinaan turistit eivät löydä alueelta kilpikonnia ja ovat tietenkin erittäin harmissaan – meitä sen sijaan onnisti!

Opas kertoi kilpikonnien elintavoista. Ne syövät päivittäin yli 30 kg ruokaa, joka koostuu etupäässä ruohosta ja hedelmistä. Tutustuimme omenapuuhun, jonka pienet hedelmät ovat myrkyllisiä ihmisille, mutta kilpikonnat voivat niitä syödä ja ne helpottavat kilpikonnan ruuansulatusta ja nostavat vastustuskykyä vahingollisia bakteereja ja viruksia vastaan. Nuorten kilpikonnien kilven vuosirenkaista voidaan laskea kilpikonnan ikä puiden iän tavoin. Kun kilpikonna lähestyy 100 vuotta, häviävät vuosirenkaat kilvestä. Vanhimmat kilpikonnat tällä farmilla ovat jo 200 vuotta vanhoja. Jättiläiskilpikonnia on ollut maan päällä 300 miljoonaa vuotta – vertailun vuoksi hän kertoi, että dinosaurukset elivät noin 80 miljoonaa vuotta sitten.

Tilan opas tuntee jättiläiskilpikonnat yksilöinä, mutta kilpikonnat eivät häntä. Vuodesta 1975 lähtien vastasyntyneille kilpikonnille on laitettu elektroninen tunnistin, joten vasta sen jälkeen voidaan seurata niiden kulkemisia.

Lisäksi opas esitteli meille lukuisia lintuja: mm. darwinsirkkuja, galapagosankkoja sekä matkijalintuja (mocking birds). Tämä oli yksi matkamme eksoottisimpia kohteita.

Samalla automatkalla kävimme tutustumassa kilpikonnafarmin lähellä olevaan laavatunneliin. Laavaa on alueella noin 25 metrin verran. Kävelimme portaita alan tunneliin lähes 20 metriä. Aukon suulla tapasimme kaksi galapagoshaukkaa nukkumassa laudalla ja tolpan päällä. Kosteaa valaistua tunnelia riitti 400 metrin verran. Me kävelimme vain puoleen väliin ja palasimme ihastuksissamme takaisin. Ihmeellisesti tunnelin seinistäkin löytyi vihreää kasvillisuutta pimeydestä huolimatta.

Olimme saaneet aikaisemmin vihiä Santa Gruzin hyvästä ja palvelevasta matkatoimistosta, Galapagos MocKing Birdistä. Siellä varasimme itsellemme lauantaille koko päivän retken Isabela-saarelle ja sunnuntaille puolen päivän retken Santa Gruzin lähimaastoon.

Retki Isabela-saarelle

Aikaisin aamulla klo 7 noin 20 matkustajaa vetävä alus lähti kohti Isabela-saarta (the Puerto Ayora Pieristä). Alus kulki hurjaa vauhtia ja kovat aallot keinuttivat laivaa. Vaikka Harri oli ottanut pahoinvointipillerin, sai hän jälleen kokea, mitä on merisairaus. Noin tunnin ajettuamme aavalla merellä aluksen moottori pysähtyi. Henkilöstö yritti puolen tunnin ajan korjata moottoria aluksen samalla vapaasti kulkiessa laineiden mukana. Onneksi oli mukana pieni varamoottori, jonka avulla pääsimme palaamaan takaisin Santa Gruziin. Sitten otettiin uusinta yritys uudella aluksella – nyt matkanteko onnistui Isabela-saarelle saakka. Meillä kului yhteensä lähes 4 tuntia matkaan (melkein kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti) – Harrille melkoinen kokemus!

Isabela-saarelle päästyämme saimme nuoren naisen oppaaksemme. Nousimme pienen kuorma-auton lavalle ja niin alkoi tutustuminen saareen. Ikävä kyllä jouduimme melkoisesti kiirehtimään vierailuamme kohteesta toiseen, koska olimme lähes pari tuntia jäljessä aikataulusta. Meidät vietiin saaren kilpikonnien synnytys- ja kasvatuskeskukseen, jossa kilpikonnat saavat viettää ensimmäiset kolme elinvuottaan, minkä jälkeen ne vapautetaan luontoon – kukin samalle saarelle, josta kilpikonnien munat ovat alun perin kotoisin. Näin saarien kilpikonnakantoja pidetään elinvoimaisina. Lisäksi saimme nopean silmäyksen alueella pesiviin flamingoihin. Lounastimme meren rannalla rantaravintolassa.

Tämän jälkeen kiiruhdimme alukselle takaisin ja suuntasimme lähisaaren tuntumaan, jossa osa turisteista hyppäsi laivasta snorklaamaan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja siten snorklaajat näkivät turkoosissa vedessä mukavasti meren eläimistöä ja kasvillisuutta. Laivamatkan aikana pysähdyimme ihailemaan saarten linnustoa ja pingviinejä. Linnuista bongasimme mm. sinijalkasuulia, fregattilintuja ja pelikaaneja. Tulivuoriperäisen saaren kävelykierroksella tapasimme kapeassa kalliopoukamassa useita valkotäplähaita lepäämässä ja sulattelemassa ruokaansa. Ihastuttava näky! Samalla saimme tutustua alueen liskoihin.

Kiiruhtaessamme takaisin alukseen tapasimme merileijonia lekottelemassa laiturin rappusilla. Sitten alkoi paluumatka, joka myös Harrilta sujui hyvin. Sen sijaan pari saksalaista tyttöä voivat pahoin ja Harrin pahoinvointipillereiden avulla heidänkin matkansa muuttui aurinkoisemmaksi.

Kiirehtimisestä huolimatta retki oli mukava ja kokemisen arvoinen.

Darwninin tutkimuslaitos, Charles Darwin Research Station

Charles Darwin Research Station on Galápagossaarilla toimiva tutkimuslaitos, jonka toimintaa johtaa Charles Darwin Foundation. Tutkimusasema sijaitsee Puerto Ayorassa Santa Cruzin saarella, ja sillä on sivutoimistot Isabelassa ja San Cristóbalissa. Asema perustettiin vuonna 1964. Asemalla työskentelee sekä ecuadorilaisia tutkijoita että tutkijoita kaikkialta maailmasta. Tavoitteena on Galápagoksen maa- ja vesiluonnon suojelu tutkimuksen avulla.

Saimme 1 ½ tunnin kävelykierrokselle oppaaksemme tutkijan, joka esitteli meille laitoksen kilpikonnien oleskelutiloja. Täällä aivan samalla tavalla kuin Isabelassa kilpikonnat viettävät 2–3 vuotta ennen kuin ne saatetaan takaisin luontoon omille saarille. Tutkija kertoi jättiläiskilpikonnien pelastamisprojektista, joka on tuottanut hyvää tulosta vuosikymmenien aikana. Lisäksi saimme perehdytystä Darwinin muihin tutkimuskohteisiin, kuten Darwinsirkkuihin, liskoihin ja matkijalintuihin (mocking birds). Alueella kasvoi lähes 100 vuotisia paksuja kaktuksia. Kaktukset ovat autioilla saarilla eläville liskoille ja linnuille elintärkeitä kaktuksen kukkien ja hedelmien nesteiden ja ravinteiden vuoksi. Saimme tosi hyvän tiiviin paketin laitoksen toiminnasta.

Retki Santa Gruzin lähimaastoon

Sunnuntai-iltapäivän retkelle meidät noudettiin matkatoimiston edestä. Seurasimme opasta satamassa odottavaan alukseen, jossa meitä odotti kymmenkunta muuta turistia (suurin osa espanjaa puhuvia ecuadorilaisia). Tällä kertaa laivamatka kesti vain 15 minuuttia Santa Gruzin lähimaastoon. Alus kulki tuliperäisen saaren rantaa, jolloin saimme jälleen nähdä läheltä lintuja, mm. pelikaaneja, sinijalkasuulia sekä fregattilintuja. Tällä kertaa saimme hyviä kuvia!

Alus pysähtyi ja osa porukasta halusi snorklaamaan – Ulla ja Harri odottivat vielä jonkin aikaa uimaan pääsyä. Pysähdyimme saaren rantaan laiturin kupeeseen, jossa merileijonat lekottelivat ja nauttivat lämpimästä päivästä. Ryhmämme suuntasi kävelykierrokselle, jossa lukuisat palmut ja kaktukset kaunistivat reittiämme. Kävelyreitin päässä oli suuri turistijoukko uimassa kallioiden ympäröimässä meripoukamassa. Niinpä meidänkin ryhmämme liittyi mukaan. Nyt myös Ulla ja Harri pääsivät opettelemaan snorklauksen alkeita. Ikävä kyllä vesi oli melko tummaa, eikä snorklaamalla paljoa nähnyt meren pinnan alapuolelle. Kuitenkin yksi uusi kokemus sinänsä. Uinnin jälkeen kävelimme saaren toiselle puolelle meren rantaan, jossa aava meri laineineen oli meitä vastassa. Harri taisi pelästyä ainakin yhtä paljon kuin merileijona, kun Harri oli keskittynyt kuvaamaan lintuja ja ohitti ison ”kiven”, joka yllättäen osoittautuikin merileijonaksi. Merileijona nousi ylös ja päästi melkoisen karjunnan. Luonto saarella oli satumaisen kaunista suurine kaktuksineen.

Välillä vain istuimme rauhassa veneessä ja katselimme kauniin sinivihreää merta, joka retkipäivänä oli melko tyyni. Palasimme erittäin tyytyväisinä Santa Gruzin satamaan. Paluumatkalla kävimme keskustassa ruokailemassa – pääsimme samalla nauttimaan myös paikallisista mojito- ja margaritadrinkeistä.

Maanantaina aamusta taksi vei meidät Santa Gruz saaren pohjoisosaan, josta pienellä veneellä meidät vietiin Baltran saarelle ja sieltä kuljimme bussilla lentoasemalle, josta koneemme lähti klo 12:45 kohti Ecuadorin Quitoa.

Jättiläiskilpikonnat olivat jättäneet pysyvän jäljen ja muiston sydämeemme ja mieleemm

Kuvasatoa (aikajärjestys alhaalta ylös):

Meren antimia lounaaksi.

Lähtö Santa Gruzin asunnolta.

Ulla rakastaa kaktuksia! Täällä kaktukset voivat elää yli 100 vuotiaiksi.

Galapagos MocKingBird - tämä lintu oli Darwinin tutkimuskohteena.

Darwinin muita tutkimuskohteita olivat Darwinsirkut ja liskot sekä jättiläiskilpikonnat.

No - lopulta Ulla ja Harri saivat kokeilla, mitä on snorklaus.

Lintujen bongailua.

Harri säikähti, kun kiveksi luultu merileijona yllättäen nousi ylös ja karjaisi!

Darwinsirkku herkuttelee kaktuksen kukan medellä.

Tässä vasemmalla itse Darwin evoluutioteorian luoja.

Alueen kasvien tutkimusta!

Galapagos saariston kaktukset ovat elämä ja juoma monille liskoille ja linnuille.

Täällä pyritään säilyttämään eri saarien endeeminen kilpikonnakanta ja siksi myös täällä kasvatetaan kilpikonnia muutaman vuoden ja palautetaan luontoon.

Keskuksen tutkija toimi oppaana.

Darwinsirkun lähikuva Wikipediasta.

Tutustuminen Darwin Tutkimusasemaan Santa Gruzin keskustassa.

Merileguaanin lähikuva Wikipediasta.

Fregattilintuja, uroksia (nämä lähikuvat Wikipediasta)

Galapagos pingviinejä (kuva Wikipediasta)

Sinijalkasuulia (kuva Wikipediasta)

Lintujen bongausta: mm. pelikaaneja, sinijalkasuulia, fregattilintuja ja pingviinejä.

Kävelyretkemme kohokohta oli tavata valkotäplähaita kallioiden lomassa lekottelemassa.

Lokoisat oltavat merileijonalla!

Liskoja siellä täällä

Ja sitten snorklaamaan - Ulla ja Harri opettelevat snorklausta vasta myöhemmin.

Lintujen bongailua.

Ympäristö ei aina ole kovin kauniin näköistä ?

Kilpikonnien munat on siirrettävä varovasti rantahietikosta ja merkittävä niiden asento muniin - muuten kilpikonnan kehittyminen saattaa keskeytyä.

Saimme pikaisen silmäyksen myös alueen flamingoihin. Tämä kuva on kylläkin Wikipediasta.

Söimme lounaan vasemmalla olevassa ravintolassa.

Kuljimme saarella tällaisella kulkuneuvolla.

Isabella saarella on suuri kilpikonnien haudonta- ja kasvatuskeskus, jossa kilpikonnia pidetään 2-3 vuotta ja sitten päästetään niille sopiville saarille Galapagoksella.

Sitten matkaan Isabellalle. Tämä venematka kesti melko pitkään (yhteensä lähes kolme tuntia), sillä jouduimme palaamaan puolesta matkasta, koska veneen moottori alkoi reistailla. Harri sai jälleen kokea, mitä on merisairaus - ikävä kyllä!

Tässä Luustoyhdistyksessä aktiivisesti toimiva Ulla tarkastelee jättiläiskilpikonnan luurankoa. Näimme myös, miten osteoporoosi saattaa vaivata kilpikonnia.

Aito jättiläiskilpikonnan luuranko ja panssarit.

Tässä Galapagos ankkoja.

Kilpien muodot vaihtelevat sen mukaan, miten kilpikonnat elävät eli miten korkealta kasveja poimivat.

Vaude - miten suuria nämä jättiläiskilpikonnat ovat. Vanhimmat voivat elää yli 200 vuotiaiksi!

Jättiläiskilpikonnia on ollut maapallolla 300 miljoonaa vuotta - dinosaurukset ovat eläneet maapallolla 80 miljoonaa vuotta sitten!

Tässä Galapagos ankkoja.

Saapuminen jättiläiskilpikonna reservaattiin, jossa kilpikonnat elävät ja liikkuvat vapaasti. Välillä ne suuntaavat meren rannalle ja silloin niitä ei näy täällä - turistit kyllä tuolloin voivat olla harmistuneita!