Maailmanympärysmatkalla 29.9.-18.12.2023: Machu Picchu 25.-26.11.2023

Tässäpä aluksi on matkanteostamme Cuscosta Machu Piccuun. Junalipussamme luki, että paikalla San Petron asemalla tulee olla klo 6.10 ja juna lähtee 6.50. Odottelimme muiden turistien kanssa San Petron asemalla hyvissä ajoin ennen klo 6. Suurehkon äänen saattelemina isot puuovet avattiin tasan klo 6. Sitten klo 6.10 junalippumme sekä henkilöllisyytemme tarkistettiin ja meidät päästettiin etenemään odotushuoneeseen, jossa oli myynnissä kahvia, teetä ja naposteltavaa. Puolen tunnin kuluttua lippujen ja passien tarkistus oli uudelleen. Sitten meidät johdatettiin pikkubusseihin (muutoksesta oli hyvin pienin kirjaimin kerrottu junalipussa) ja matka huonohkolla tiellä Ollaintaytambon rautatieasemalle kesti 2 tuntia 15 minuuttia.

Pikkubussissa oli melko viileää. Olimme kuulleet, että Machu Piccussa on melko viileää ja niin iloitsimme lämpimistä vaatteistamme ja villapipoistamme sekä Ulla myös mukana olevista nahkakäsineistään. Ollaintaytambossa jälleen odotimme junaa – siellä lippuja sekä passeja sai näyttää varmaankin kolmeen kertaan. Matka Ollaintaytambo-Machu Picchu oli kuin Matin ja Maijan junamatka, josta kansakouluissa luimme: Juna heilui mukavasti, vauhti oli hitaanlainen, ennen pieniä tunneleita kuului iso piippaus, maisemat olivat kauniit ja nautimme eväsleipämme sekä kahvit ja teet (jokaisessa vaunussa oli ilmeisesti omat tarjoilupalvelut). Kaikki matkustajat olivat tosi hyvällä tuulella ja tunnelmaa korosti kovaäänisistä kantautuva salsamusiikki.

Suomessa ja matkaoppaissa puhutaan Machu Picchusta ja siitä, että Machu Picchu sijaitsee 25 min bussimatkan päästä Aguas Calienteksesta. Nyt turismin lisäännyttyä Aguas Calienteksesta on alettu nimittää Machu Picchu Puebloksi eli Machu Picchu Towniksi. Se on pinta-alaltaan pienehköltä vaikuttava, tosi tiiviisti rakennettu kaupunki. Voimakkaasti virtaava, äänekäs koski halkoo kaupunkia. Opimme sunnuntaina oppaalta, että Urbambo river kulkee pitkän matkan yhdistyen Amazon jokeen laskien sieltä Atlantin valtamereen eikä paljon lähempänä olevaan Pasific valtamereen. Machu Picchun turismi on suuresti vaikuttanut kaupunkiin: Ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä on todella tiheästi.

Junamme saapui Machu Picchu Towniin klo 10.50 ja majapaikkamme (Hotel Aguas Calientes osoitteessa Alameda Los Artesanos 201, Aguas Calientes 08681, Peru) sijaitsi vain viiden minuutin kävelymatkan päässä asemalta. Olimme suunnitelleet, että menemme samana iltapäivänä Machu Picchuun, sillä laskeskelimme, että aikataulujen mukaan lauantaina meillä olisi mahdollisuus olla linnoituksella pidempään kuin sunnuntaina. Yllätyksemme oli suuri, kun meidät ohjattiin eri jonotuksesta aina seuraavaan jonotukseen ja eri henkilöiden antama info poikkesi toisistaan. Ulla jäi pitämään paikkaa noin 300 metrin pituisessa bussijonossa ja Harri meni kätevästi muutaman rakennuksen päästä ostamaan bussiliput lauantaille. Tässä vaiheessa Ullalle tarkastajat (niitä oli runsaasti) kertoivat, että tälle päivälle ei enää saa lippuja Machu Picchuun.

Kun Harri noin klo 12 tuli bussilippujen kanssa, niin tarkastajat kertoivat, että meidän tulee hankkia liput Cultural talosta. Sokkeloisessa kaupungissa etsimme Cultural talon ja siellä jonotimme vähintäänkin 100 metrin jonossa. Yllätyimme jälleen, kun emme voineetkaan ostaa lippuja vaan meille annettiin numerolliset lappuset, joilla voimme jonottaa uudelleen klo 16. Emme oikein enää luottaneet ohjeisiin ja niin saavuimme paikalle jo klo 14.30, jotta olisimme ensimmäisiä lippujen hankinnassa. Jonoissa seisomisista oli kuitenkin hyötyä, sillä keskustelimme monien kanssa ja opimme paljon! Kysyimme mm. minkä tarjotuista kävelyreiteistä kannattaisi valita (nimittäin ohjeet netissä ja jonotuspaikan seinillä eivät olleet kovin selkeitä). Netistä olimme lukeneet, että linnoituksella on rauhallisinta aamulla klo 6 alkaen ja niin suunnittelimme ostavamme liput sisäänpääsyyn klo 7. Yksi brittiläisneito totesi Harrille, että klo 9 on paras

aika, sillä silloin linnoituksella on jo valoisaa sekä helppo ottaa valokuvia. Tämä oli tärkeä tieto ja olimme ikionnellisia, kun meillä klo 16.40 oli kädessämme liput valitsemaamme 2,5-tuntiselle kierrokselle 2 (circuit 2) sunnuntaille klo 9! Sitten vielä oli bussilipun vaihto lauantailta sunnuntaille toisessa toimistossa.

Lauantai 25.11.2023 Machu Picchussa oli pilvinen ja sateinen. Seuraavat kuusi kappaletta italic-kirjaisimin ovat Wikipediasta kokoamamme lyhennelmä Machu Picchusta ja inkahistoriasta, minkä jälkeen on kokemuksiamme Machu Picchu -päivästämme 26.11.2023.

-------

Wikipedian mukaan Machu Picchu (’vanha vuori’ tai ’vanha huippu’) on muinainen inkakaupunki Andien harjanteella Perussa Etelä-Amerikassa. Kaupunki sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa Urubambajoen laaksossa lähellä Inkavaltakunnan pääkaupunkia Cuscoa. Kaupungissa oli noin 200 rakennusta, kuten temppeleitä, hallitsijanpalatsi, asuintaloja ja varastoja. Vuorenrinteille oli rakennettu viljelypengermiä. Machu Picchu rakennettiin Auringon kultin harjoittamiseen. Kaupungin piti olla valloittamaton, sillä se sijaitsee paljaan kallion ja rotkojen ympäröimänä.

Inkat puhuivat ketšuan kieltä, mutta suuren valtakunnan alueella puhuttiin myös muita kieliä kuten aimaraa ja urua. Koko valtakunnan alueella asui enimmillään noin 6–14 miljoonaa ihmistä. Inkavaltakunta oli hyvin valtiojohtoinen luokkayhteiskunta. Valtio määräsi monista asioista kansalaisten elämässä, mutta myös huolehti heistä hyvin. Työkykyiset kansalaiset jaettiin työveroluokkiin niin, että jokainen luokka joutui tekemään tietyn määrän työtä päivässä tai kuukaudessa. Inkavaltiota johti jumalkuningas, ja jokaisella neljällä liittovaltion osalla oli oma johtonsa. Inkavaltakunta tuhoutui vuonna 1533 espanjalaisvalloittajien saavuttua. Inkojen viimeinen johtaja Túpac Amaru kukistui 1572.

Aluetta 1400–1500-luvuilla hallinneet inkat aloittivat Machu Picchun rakentamisen 1400-luvun puolivälissä. Machu Picchun rakennusten rakennusmateriaalina oli käytetty vaaleaa graniittia. Paadet yhdistettiin toisiinsa tiiviisti ja yleensä ilman laastia, mutta halvimmissa taloissa käytettiin mutaa laastina. Suurimmat graniittipaadet painoivat 10–15 tonnia. Katot oli valmistettu puupalkeista ja tehty kalteviksi runsaan sadeveden johdattamiseksi pois. Katot päällystettiin vahvalla ichuruoholla.

Machu Picchun käyttötarkoituksesta on esitetty erilaisia teorioita. Eniten kannatusta on saanut teoria, jonka mukaan kaupunki oli inkajohtajien lomapaikka ja yksi kuninkaallisten asuinpaikoista. Tutkimusten perusteella kaupunkia käytettiin vain tiettyinä aikoina vuodesta, eikä siellä koskaan asunut kerrallaan enempää kuin 750 ihmistä. Toukokuussa kuningasperhe siirtyi Machu Picchuun pääkaupungista Cuscosta, joka sijaitsee 90 kilometrin päässä noin kilometrin korkeammalla vuoristossa. Hallitsijaperhe palasi pääkaupunkiin syyskuussa. Toiset taas uskovat, että muinainen mahtikaupunki oli uskonnollinen keskus, missä asui pappeja ja muita Aurinkojumalalle elämänsä omistaneita.

Machu Picchu kaupunki ei ehtinyt olla kovin pitkään asutettuna. Inkat hylkäsivät sen vain noin sata vuotta sen valmistumisen jälkeen. Machu Picchun hylkäämisen syytä ei tiedetä. Jotkut uskovat, että asukkaat pakenivat isorokkoa. Kaupunki saattoi toimia inkojen viimeisenä puolustustukikohtana, kun espanjalaiset valloittivat Perun vuoteen 1532 mennessä. Se tiedetään, etteivät espanjalaiset valloittajat koskaan löytäneet inkakaupunkia. Hylkäämisen jälkeen kaupunki unohtui käytännössä kokonaan yli 350 vuoden ajaksi.

Machu Picchu palasi maailmankartalle vasta vuonna 1911, kun amerikkalainen arkeologi Hiram Bingham matkusti Peruun. Paikallinen maanviljelijä kertoi Binghamille lähistöllä sijaitsevista raunioista, joita hän kutsui Machu Picchuksi. Bingham kertoi maailmalle rauniokaupungista, ja sen jälkeen inkojen valtakaupungin kiehtovat rauniot ovat houkutelleet matkailijoita kaikkialta maailmasta. Machu Picchu nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1983.

-------

Sunnuntaiaamuna kello 7.30 jonottamisen jälkeen matkasimme Machu Picchu -liikenteen linja-autolla määränpäähän. Linnoituksen katsojat on porrastettu pääsylippujen ajankohdan mukaan 25 minuutin bussimatkalle. Klo 9 pääsylippuisia turisteja kuljettavia linja-autoja kulki perätysten ainakin viisi, sillä kiinnostus Machu Picchua kohti on suuri. Machu Picchun portin pielessä meille opastustaan tarjosi noin 50-vuotias nainen (myöhemmin kuulimme, että hänellä on inkageenejä!). Päätimme ottaa opastuksen, koska halusimme yhdeltä unelmiemme matkakohteelta saada kaiken irti. Päätös todella kannatti, sillä yliopistokoulutuksen saaneella 20 vuotta oppaana toimineella oli hyvä tietotaito tehtäväänsä ja myös selkeä puheääni.

Machu Picchun opastuskeskus sijaitsee sademetsäalueella. Ehkä 100 kivirappusen jälkeen alkoi pengeralue ilman puustoa. Sademetsäalueen rajalla aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä, ei kuitenkaan polttavasti. Iloitsimme siitä yhdessä oppaan kanssa, sillä edellinen päivä oli ollut pilvinen, sateinen ja kylmä!

Opas kertoi inkojen valtakunnasta mm. perustamis- ja tuhoutumisasioita, joita edellä tiivistimme Wikipedian tekstiin. Alusta alkaen näkymät olivat huumaavat ja totesimme, että jokainen kohta ja kuvakulma olisi ollut valokuvan ja filmin arvoinen. Onneksi oppaamme toisti usein ”rauhallisesti, rauhallisesti ja nyt katsokaa tuonne ja tuolta löytyy upea paikka valokuvaamiseen”. Verkkaisesti kiviportaita ja kivetyksiä kävellessä meistä tuntui kuin olisimme osa jotain kaukaisen ajan filmiä. Ja aurinko paistoi ihanan sopivasti.

Jo alkumatkasta katsoimme Machu Picchu vuorta kohti. Ja oppaamme otti valokuvia kohdissa, joissa taustalla oli vuori näkyvissä. Näin tekevät lähes kaikki muutkin matkaajat kuin käynnin symbolina. Machu Picchu oli inkojen pyhä vuori, jossa he uhrasivat laamoja, cocapuun lehtiä, muita kasveja ja hedelmiä.

Inkat ovat rakentaneet Machu Picchu vuorelle portaat, jotka ovat edelleen käytössä! Vuorelle voi tehdä opastetun vaellusretken – ”tehkää se teidän seuraavalla matkallanne, totesi opas”. Tänäänkin vuorelle sallittiin rajoitettu määrä kiipelijöitä. Inkojen taidoista ja sitkeydestä kertoo myös se, että he rakensivat portaista polun Acuas Calientes (nykyinen Machu Picchu Pueblo) kaupungista Machu Picchun linnoitukseen ja vuoren rinnettä ylös huipulle. Porraspolku näkyy Machu Picchu Puebloon suuntautuvassa maisemassa kaukaisena ”viivana”. Porraspolku on edelleen käytössä ja monet turistit taivaltavat sitä pitkin Machu Picchu vuoren huipulle arvostaakseen inkojen upeaa työtä. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa kavuta vuorelle ja ehkei meidän kuntommekaan sitä olisi sallinut.

Pääportille saavuttuamme opas kertoi Machu Picchua ympäröivän muurin merkityksestä ja portin rakentamisesta. Muuri suojeli Machu Picchun asukkaita vihollisilta ja villielämiltä. Pääportti on sisäänpääsy varsinaiseen Machu Picchuun. Portti on rakennettu useita tonneja painavista kivistä, jotka on hiottu yhteen sopiviksi. Taitavan rakennustekniikan ansioista portti on säilynyt edelleen alkuperäisessä muodossa. Pääportti on turisteille tärkeä symbolinen kuvauskohde – niin meillekin.

Inkoilla oli edistynyt pengerviljelyjärjestelmä (satoja ja satoja penkereitä, toisti oppaamme monta kertaa), joka teki mahdolliseksi korkeilla vuorenrinteillä viljelyn. Machu Picchussa oli alue ns. ”kasvintutkimuslaboratorio”, jossa tutkittiin viljelykasveja ja kehitettiin niiden ominaisuuksia. Näin inkat kehittivät esimerkiksi cocakasvista ja perunasta lajeja, jotka selviävät korkeilla kylmillä alueilla. Aiemmin esimerkiksi cocakasvia kyettiin kasvattamaan vain Cuscon korkeusasteella. Pengeralueilla inkat ovat kasvattaneet perunaa, bataattia, papuja ja yrttejä.

Inkojen tärkein kotieläin oli laama. Se oli myös pyhä eläin ja niitä uhrattiin Aurinkotemppelissä tiettyinä juhla-aikoina. Alueella näimme ainakin neljä laamaa. Opas kertoi, että Cuscon kaupunki on neljä vuotta sitten lahjoittanut ne linnoituksen elävöittämiseksi. Linnoituksen alueella elää myös esimerkiksi puuma tai useita, mutta käynnillämme niitä emme nähneet. Linnoituksella on ollut myös puita. Nyt linnoituksen alueelle on istutettu yksi puu symboloimaan aikaisempaa mahdollista näkymää. Kun linnoitus 1900-luvulla löydettiin, oli kaikkien rakennusten katot tuhoutuneet ja rakennukset olivat kasvien täyttämät. Opas näytti meille vuonna 1912 otettuja valokuvia, joissa kasvillisuus rehotti mm. aurinkotemppelin kohdassa. Restauroinnin ansiosta nykyisessä Machu Picchussa 60 prosenttia rakennelmista on alkuperäistä ja 40 prosenttia restauroinnin tulosta.

Machu Picchun keskellä on pitkä pohjois-eteläsuuntainen aukio. Sitä on reunustanut usea näyttävä rakennus, kuten päätemppeli, auringontemppeli ja kuninkaanpalatsi. Kuninkaan asunnossa oli juokseva vesi sekä käymälä viemäreineen. Vesi johdettiin kaupungin 16 altaaseen 750 metriä pitkällä akveduktilla. Keskusaukion ympärillä oli yläluokan asuntoja. Opas selvitti ylhäisten asuntojen olleen kaksikerroksia ja hyvin ilmastoituja. Opas näytti esimerkiksi veden poistumisreitit sadekausina. Aurinkotemppelissä palvottiin Intiä, Aurinkoa. Siellä suoritettiin ilmeisesti myös tähtitieteellisiä tutkimuksia. Aukion luoteispäässä oli aurinkokello.

Puutarhoissa on ollut ja on edelleen runsaasti kukkia kuten orkideaa. Yrteistä opas esitteli meille mm. minttua ja kertoi sen olleen niin inkoille kuin nykyään perulaisille tärkeä niin teenä kuin mausteena keitoissa ja muissa ruoissa. Nykyään minttua ja cocakasvia (pureskellaan suussa, ei niellä) pidetään lääkkeenä korkeanpaikan ilmanalan aiheuttamiin vaivoihin. Opas näytti meille myös passionhedelmäpuun ja avokadopuun. Hän totesi, että avokado kasvaa ”täällä lämpimässä”, ei sen sijaan esimerkiksi kylmemmässä korkeammalla sijaitsevassa Cuscossa. Kerroimme puolestamme oppaallemme, että täällä Perussa saamamme avokado on ollut ihanan pehmeää, huomattavasti pehmeämpää ja maukkaamman makuista kuin Suomeen matkanneet tuontituotteet.

Retken aikana opas kertoi, että päiväkotien ja koululaisten ryhmät ovat tuttu näky Machu Picchussa. Ulla seurasikin iloiten, miten herkeämättä koululaisryhmä kuunteli opastusta. Lisäksi opas kertoi, että perulaisilla on linnoitukseen vapaa pääsy sunnuntaisin.

Aika opastetulla retkellä Machu Picchussa hurahti tosi nopeasti. Hankkimamme Circuit 2:n suositusaika on kaksi ja puoli tuntia. Meillä kolme tuntia meni nopeasti. Opas kysyi, että haluammeko jäädä vielä yksiksemme fiilistelemään alueelle. Olisimme niin mielellämme tehneet, mutta jonotuskokemuksiin viitaten lähdimme alueelta yhdessä oppaan kanssa. Edelleen yhdessä iloitsimme meille suodusta säästä. Opas kertoi, että hänkin on todella iloinen, sillä sadeaikana (marraskuu-huhtikuu) sadepäivinä hän helposti sairastuu ja turistit eivät osaa pukeutua riittävän lämpimästi. Opas iloitsi ja kertoi myös rauhasta, joka Machu Picchussa nykyään vallitsee: Aiemmin päivittäin linnoituksella vieraili 10 000 katsojaa ja nykyään päivittäinen osallistujien määrä on rajoitettu 4 000.

Iltapäivällä lounastimme Machu Picchu Townin ravintolassa, haimme hotellin laukkusäilytyksestä pienet kantamuksemme ja ehdimme mukavasti Cuscoon vähän ennen viittä lähtevään junaan. Jälleen asemalle tuli ilmoittautua 50 minuuttia aiemmin. Siinä lippujen ja passien tarkistusten aikaan alkoi sataa melko rankasti! Ulla ehti sateen lomassa kuitenkin kuvata aseman puutarhan sykähdyttävää kukkaloistoa.

Junassa meillä oli varaus spesiaalivaunuun. Alkumatkan mietimme, että onkohan meille tehty tepposet. Noin puoli tuntia kivasti hytkyvässä vaunussa matkattuamme alkoi tapahtua. Vaunuun saapui muinaisaikaiseen naamioon pukeutunut nainen. Hän esitti tanssia liikkuen junan käytävällä vaunun päästä toiseen. Tanssiin hän haki vaunun etuosasta ilmeisesti amerikkalaismiehen ja takaosasta, kenenkäs muun kuin Harrin! Viimeksi mainitusta ei ole valokuvaa, sillä Ulla sai otettua nopeatempoisesta tapahtumasta vain videon ja videot voimme blogiimme liittää vasta Koto-Suomessa. Musiikki- ja tanssiesitystä seurasi perulaisten vaatteiden muotinäytös! Tämän pitkähkön näytöksen esittelijöinä toimivat vaunumme ravintolaa pyörittänyt henkilökunta. Tosi kiva oli katsoa upeaa perulaista laamavaatenäytöstä.

Kuvasatoa:

Matkalla Machu Picchuun ensin bussilla ja sitten junalla.

Cusco on noin 3400 metrin korkeudessa ja Machu Picchu 2340 metrin korkeudessa.

Machu Picchun rautatieasemalla.

Machu Picchun kaupunkia halkova yötä-päivää pauhaava koski.

Näkymä huoneestamme Machu Picchussa, Airbnb

Machu Picchu Pueblo -aukio (pueblo=kaupunki)

Käynti inkojen Machu Picchu -vuorilla ja kaupungissa:

Valitsimme kulkureitin 2, johon meiltä kului aikaa kolme tuntia.

Tässä oppaamme ja Ulla

Taustalla Machu Picchu vuori, jonka huipulle saakka inkat ovat aikoinaan rakentaneet kivirappuset. Tänä päivänä turistit voivat kävellä koko inkareitin huipulle saakka - aikaa kuluu n. 5 tuntia taivaltajan kunnosta riippuen.