Cost Stefansilla Koala Parkin ja Sydneyn lähistön leirintäalueilla 1.-2.11.2023

Coffs Harbourin leirintäalueelta ajoimme keskiviikkona vain noin kolmen kilometrin verran ja löysimme pienoiskoossa olevan Hollannin: hollantilaisten kaupunkien tunnettujen rakennusten pienoismalleja (varmaankin yli 70 kpl) sijoitettuina puutarhaan, johon oli rakennettu myös kanavien ja rautatien pienoismallit.  Tämä pieni pala Hollantia (The Clog Barn Tourist Attraction & Caravan Park) Coffs Harbourissa on perheomisteinen matkailukohde. Se on hollantilaissyntyisen Tom Hartsuykerin unelma ja ainutlaatuinen nähtävyys, jota ei löydä mistään muualta Australiasta.

Myymälä oli täynnä hollantilaisia matkamuistoja ja löytyipä puukenkien tuotantokoneetkin. Kahvilassa pannukakku-aamupalaa (!!!) syödessämme seuraamme liittyi kahvilan nuori miestarjoilija, joka osoittautui hollantilaiseksi opiskelijaksi. Hän aikoo viettää usean kuukauden Australiassa samalla töitä tehden – nyt hän oli kahvilan tarjoilijana. Hän kertoi, että leirikeskuksen ja myöhemmin muut rakennukset on rakentanut Australiaan muuttanut hollantilainen pariskunta. Tämän vuoden syyskuussa alue vietti 40-vuotispäivää. Nykyisin yrityksen vastuussa ovat perustajien kaksi poikaa ja tytär. Ainakin toinen noin viisikymppinen mies jatkaa pienoismallien rakentamista. Uskomaton nähtävyys ja taustatarina.

Ajomatkaa päämääräämme Sydneyihin oli jäljellä vielä noin 500 km ja jo edellisenä iltana olimme päättäneet ajaa 3–4 tunnin verran eteenpäin, jotta auton luovutuspäivälle ei jäisi paljoa ajettavaa. Ulla tarkkaili puhelimensa avulla lähiseutujen leirintäaluekohteita ja löysi sopivan noin 100 km:n päässä Sydneystä olevan Koala Shores Port Stephens Holiday Parkin. Matkalla piipahdimme Maraguessa lounaalla. Tämä on kaunis merenrantakaupunki palmuineen ja rantabulevardeineen. Jatkoimme matkaa. Nyt liikenne oli melko rauhallista ja sai ajaa omaan tahtiin! Matka sujui joutuisaan. Löysimme iltapäivällä klo 17:10 Koala Parkin leirintäalueen meren rannalta. Ikävä kyllä vastaanottokeskus oli sulkeutunut klo 17. Onneksi saimme kiinni virkailijan puhelimella ja vanha herra antoi meille autopaikan ja koodin alueelle pääsyyn. Tyytyväisinä ajoimme auton meille osoitettuun paikkaan. Alueella oli useita karavaanareita ja varmaankin viitisenkymmentä puista mökkiä. Alue oli ASPEN-yhdistyksen ylläpitämä ja osa mökeistä vaikutti olevan vakituisten käyttäjien hallussa ja osaa vuokrattiin. Alue oli tähänastista käymistämme leirintäalueista rauhallisin ja varustukseltaan vaatimattomin, mutta meille todella hyvä valinta yhdeksi yöksi. Pienen kävelykierroksen ja iltapalan jälkeen uni taasen maittoi.

Torstain aamutoimien jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä ajoimme auton leirintäalueen P-paikalle. Teimme noin 4 km:n kävelylenkin mainostetulla koalapolulla. Kyseinen polku oli kyllä melko surkeasti merkitty ja loppuikin kilometrin käveltyämme. Löysimme kuitenkin toisen metsäpolun, jota jatkoimme kävellen ja puiden latvoja tähystellen. Olimme sen verran sivussa ajoteistä, että lintujen laulut kuuluivat hyvin. Korkeita mielestämme kolaloille sopivia lehtipuita oli ympärillä, mutta koaloja emme onnistuneet näkemään – harmi! Joten palasimme leirintäalueelle ja lähdimme jatkamaan reissua.

Päätimme ajaa Sydneyn lähistöllä sijaitsevalle leirintäalueelle, jotta perjantaina ei tarvitsisi aja pitkää matkaa ruuhkaisilla teillä. GPS teki meille pienen tepposen, sillä olimme valinneet päätepisteeksi leirikeskuksen, mutta löysimmekin itsemme yllättäen Sydneyn keskustasta! Jouduimme melkoisiin ruuhkiin ja ajamaan pitkiä tunneleita sekä keskustan katuvilinään mukaan. Ullan kartturitaitoja ja Harrin ajotaitoja todella vaadittiin. Keskustan kaduille (Elisabets-street, Pitts-street jne.) saavuttaessa Ulla huusi: ”Täällä ei voi olla meren rannalla sijaitseva leirintäalue! Olemme tulleet keskustaan! Ja täältä ei kyllä hotellia varata vaan on matkattava leirintäalueelle!” Harri totesi: ”Pitääkö kaikki tunnelitkin ajaa uudelleen?” ”No en tiedä, vastasi Ulla – katson reittiä ja nyt on aika hetkeksi pysähtyä!!” Hetken (kadun varren vapaassa paikassa) vedettyämme henkeä (ja janojuomaa) Ulla tarkisti oikean osoitteen Mapsiin ja pääsimme melko nopeasti pois keskustasta, ei tarvinnut ajaa tunneleita pitkin ja löysimme leirintäalueen, joka sijaitsi meren rannalla. (Ulla kyllä keksi syyn GPS-tepposeen: Olin aiemmin katsonut matkaa Sydneyhin yleisesti, autonluovutuspaikkaan ja tulevaan majapaikkaamme sekä niiden välisiä etäisyyksiä. Säästösyistä välillä, kun suoraa tietä oli ajettavissa 95 km, siirryin kännykällä lentotilaan ja Maps-ohjelma näytti reittiä osittain. Niinpä lentotilasta tavalliseen tilaan siirryttäessä Maps olikin valinnut jonkin aiemmin katsotun määränpään. Näin kävi kerran aiemminkin matkamme varrella, silloin huomasin poikkeaman melko pian. Nyt asia tuntui katastrofilta, mutta jo leirintäalueelle matkatessa totesin: Hetken kuluttua voimme asialle nauraa ja taasen meillä on lisää keinustuolissa muisteltavaa!).

Ranta-alueella oli useita kaivinkoneita, joten aluetta muokataan uusiksi. Saimme autopaikan – suuri helpotuksen tunne, kun olimme perillä. Iloitsimme myös: Olemme jo saaneet pienen välähdyksen ajosta ja systeemeistä (vaikka tiet on merkitty hyvin, niin välillä ruuhkat ja tietyöt sotkevat liikennettä ja kaistojen vaihdoksiin on varauduttava ajoissa – Sydneyhin mennessä kerran käännyttiin väärälle reitille, mutta onnistuimme mukavasti palaamaan – kiitos Mapsin), joten seuraavan päivän ajo ei niin paljoa enää hirvitä! Kävelimme iltapalalle 1,5 km:n matkan ostoskeskukseen ja Harri löysi samalla itselleen uuden repun, koska aamulla pikkurepun kantohihna oli katkennut. Leirintäalue oli siisti ja laaja. Nukuimme jälleen tosi hyvin autossa.

Kuvasatoa:

                                  Cost Stefansilla Koala Parkin leirintäalueella

                                                                                                      

                               

                                 Sydneyn lähistön leirintäalueella: