Maailmanympärysmatkalla 29.9.-18.12.2023: Kioto, 15- 17.10.2023

Sunnuntai 15.10.2023

Aamupalan jälkeen lähdimme kävellen kohti Naganon rautatieasemaa (n. 1,5 km). Klo 11:35 lähti luotijunamme kohti Kiotoa – tunnin matkustettuamme vaihdoimme junaa ja jälleen istuttiin luotijunassa, nyt 1 ½ tuntia. Kun Naganossa oli rauhallista, niin Kiotossa sitten väkeä riitti joka puolella. Kioton rautatieasema kuhisi ihmisiä. Löysimme helposti rautatieaseman kupeessa sijainneen hotellimme.

Saimme ison huoneen käyttöömme – huoneen sisustus japanilaiseen tapaan aistikas ja herkkä. Tunnin lepäilyn jälkeen ryhdyimme tutustumaan kaupunkiin. Kadut olivat leveitä ja siistejä – rakennukset paljon suurempia ja korkeampia kuin Naganossa. Suuria tavarataloja siellä täällä ja myös pikkukauppoja sekä ravintoloita. Kävelimme Nishiki torille (n. 4 km hotellilta), joka on Kioton laajin markkina- ja kauppapaikka – kilometritolkulla myyntikojuja vieretysten. Pääkadulla oli ruokapuolta, mm. kaloja ja muita meren eläviä erilaisissa kokoonpanoissa. Kahdella sivukadulla näkyi erilaista rihkamaa ja vaate- sekä kenkäkauppoja. Välillä esiin pilkisti pikkutemppeleitä ja buddhien patsaita. Päivä oli pimentynyt ja mainosvalot korostivat myyntikojujen tuotteita. Väkeä oli aivan mahdottomasti! Aikas moinen kokemus!

Kävelimme takaisin hotelliin. Illalla jalat olivat väsyneet ja niin myös matkaajat muutenkin, joten aikaisin nukkumaan.

Maanantai 16.10.2023

Nyt olemme japanin kulttuurikaupungissa Kiotossa, josta löytyy aivan mahdoton määrä Unescon maailmanperintökohteita – 17 kappaletta (suurin osa temppeleitä). Tokiossa näitä löytyy kaksi ja Osakassa yksi – Japanissa on yhteensä 23 Unescon maailmanperintökohdetta.

Päivän ensimmäinen vierailukohde oli Ginkakuji-temppeli, jonne pääsimme vaivattomasti bussilla hotellimme läheltä (40 minuutin matka). Temppeli löytyi helposti jonossa kävellen, sillä moni muukin oli lähtenyt ennen puoltapäivää liikkeelle. Wikipedian mukaan Ginkakuji on buddhalainen temppeli. Sen virallinen nimi on Jishō-ji. Se sijaitsee Sakyōn suuralueella Kioton keskustan koillispuolella. Ginkakuji kuuluu zenbuddhalaisen Rinzai-koulukunnan haaraan, jonka päätemppelinä toimii Shōkoku-ji.

Ginkakuji temppeliä kutsutaan myös Hopeiseksi Paviljongiksi. Ginkakuji ei ole väriltään hopeinen, vaan auringonvalon osuessa temppelin kattoon, heijastuu valo hopeisena ihmissilmään. Tämän temppelin sisartemppeliä Kinkakujia (toisella puolella Kiotoa) puolestaan kutsutaan Kultaiseksi Paviljongiksi.

Ginkakujin ympäristö oli henkeäsalpaavan kaunis monine puineen, lampineen, puroineen, kukkuloineen sekä portaikkoineen – maa-alusta oli kauttaaltaan samettisen vihreää. Aurinko paistoi lämpimästi ja ympärillämme avautui luonnon vihreiden värien upea tanssi ja harmonia. Uskomattoman kaunista! Nimenomaan luonnon kauneus ja poluilla oleva rauha teki meihin vaikutuksen. Temppelialueen portilta lähti alueen ulkopuolelle kilometrin mittainen polku ”Filosofin polku” (Philosopher's Path). Se kulki rauhallisen alueen poikki ja oli nimensä väärtti!

Perinteisen japanilaisen vaatetuksen merkittävä piirre on nappien puuttuminen: vaatteet sidotaan kiinni nauhoilla ja vöillä. Tunnetuin perinteinen pukutyyppi on kimono, jota käytetään nykyään länsimaisten vaatteiden rinnalla. Kimono on kaapumainen vaate, jota käyttävät kaikenikäiset miehet, naiset ja lapset. Sekä naisilla että miehillä on eri tilanteisiin erilaisia kimonoja: seremoniallisia kimonoja eri juhliin (morsiamen, sulhasen, vainajan puolison, naimattoman naisen seremoniallinen juhlapuku jne.), muodollisia (esim. ystävän tai kaukaisen sukulaisen häissä käytettävä asu, nämä ovat värikkäitä ja usein kuviollisista kankaista tehtyjä) ja epämuodollisia (aikaisemmin nämä olivat arkipäivän asuja, nykyään näitä voidaan valmistaa nykymateriaalista kuten viskoosista ja koristaa nykyaikaisen paino- ja väritystekniikoin sekä tehdä vesipesunkestävästi!).

Pari tuntia vierähti temppelialueella. Päätimme lähteä bussilla ja kävellen kohti kuuluisaa Geisha-aluetta (Gion), jonne matkaa kertyi viitisen kilometriä. Gion on Kioton perinteinen geishakaupunginosa. Värikkäisiin kimonoihin pukeutuneet naiset ja yksivärisiin kimonoihin pukuetuneet miehet ovat yleinen näky tällä alueella. Pääsimme todistamaan tämän todeksi. Alueella liikkui suuri määrä perinteisiin asuihin pukeutuneita – emme erottaneet ketkä heistä olivat geishoja tai maikoja eli harjoittelijageishoja. Geishat kokoontuvat normaalisti joko meditointitapahtumaan ja eri vuodenaikoihin liittyviin juhliin.

Matkaoppaissa neuvotaan, että geishoja ei saa häiritä valokuvauksella. Meille kimonoihin pukeutuneet naiset ja miehet olivat ystävällisiä ja tykkäsivät olla kuvauskohteina. Ullaan teki vaikutuksen, kun kaksi ujolta tuntunutta kimonovaatteisiin pukeutunutta, arvioilta 18-vuotiasta, tyttöä pyysi, että ottaisinko heistä kuvat edestä ja takaa heidän kännyköihinsä. Alueella vaikutti olevan myös ”geishakoulu”, sillä kulkueessa olevia nuoria ohjasi iältään vanhempi nainen ja välillä koko joukkue (noin 18–20 naista ja pari miestä) pysähtyi kuuntelemaan ohjaajan puhetta. Pukeutuneet olivat iloisia.

Vielä oli edessä muutama kilometri kävelyä hotellille. Melko pitkän lenkin tänään teimme. Ruokailun jälkeen nukutti mukavasti!

Tiistai 17.10.2023

Tänään oli herätys totuttuun tapaan klo 7:30 ja aamupalalle klo 8 maissa. Lähdimme hotellin läheltä bussilla kohti Kinkakuji temppeliä - kuten edellä mainitsimme, temppeliä kutsutaan myös Kultaiseksi Paviljongiksi. Tällä kertaa bussimatka kesti n. 30 min. Väkeä ei ollut liikkeellä niin paljon kuin edellisenä päivänä – onneksi!

Temppelille oli kävelymatkaa bussipysäkiltä kilometrin verran. Kyllä temppeli oli nimensä veroinen, sillä se oli kauttaaltaan kullattu ja kimalteli upeasti auringossa. Temppeliä tuli kuvatuksi aika monesta suunnasta.

Wikipedian mukaan: ”Kinkakuji (Golden Pavilion) is a Zen temple in northern Kyoto whose top two floors are completely covered in gold leaf. Formally known as Rokuonji, the temple was the retirement villa of the shogun Ashikaga Yoshimitsu, and according to his will it became a Zen temple of the Rinzai sect after his death in 1408. Kinkakuji was the inspiration for the similarly named Ginkakuji (Silver Pavilion), built by Yoshimitsu's grandson, Ashikaga Yoshimasa, on the other side of the city a few decades later.

Kinkakuji is an impressive structure built overlooking a large pond, and is the only building left of Yoshimitsu's former retirement complex. It has burned down numerous times throughout its history including twice during the Onin War, a civil war that destroyed much of Kyoto; and once again more recently in 1950 when it was set on fire by a fanatic monk. The present structure was rebuilt in 1955.”

Alueen polut ja rappuset kierrettyämme jatkoimme kävelymatkaa n. 3 km lähinnä olevalle rautatieasemalle (kiitos Ullan suunnistustaustan), jossa hyppäsimme Bambu-metsäalueelle (Bamboo Forest) vievään junaan (10 min). Bamboo Forest, Arashiyama Bamboo Grove tai Sagano Bamboo Forest, on luonnonmukainen bambumetsä Kioton Arashiyamassa. Metsä koostuu pääosin korkeista ja tiheäkasvuisista mōsō-bambuista, ja siellä oli useita polkuja turisteille ja vierailijoille. Väkeä oli sen verran, ettemme ikävä kyllä kunnolla kuulleet lintujen viserrystä. Retki oli kuitenkin mieltä rauhoittava.

Bambu-alueellakin näki perinteisiin vaatteisiin pukeutuneita naisia ja miehiä. Meidät pysäytti pariskunta, joka toivoi heistä valokuvien ottamista. Selvisi, että ranskalainen nuoripari oli Kiotossa häämatkalla ja he olivat juhlan kunniaksi vuokranneet itselleen kimonon ja miehen japanilaisvaatetuksen.

Paluumatka hotelliin sujui mukavasti junalla (20 min). Tänään oli sen verran kävelyä, että päätimme pistäytyä lähistöllä sijaitsevassa sushi-ravintolassa. Kyllä kalaherkut maistuivat!

Sitten kiiruhdimme hotelliin ja blogipäivitykseen. Jälleen takana oli erittäin nautinnollinen päivä 😊

Terveisin Ulla ja Harri

Kuvasatoa 15.-17.10.23:

Junamatkalla Kiotoa kohti: